Luku 4
Pimennyskaudet
Edellisissä luvuissa opimme etsimään sekä auringon- että kuunpimennyksiä määrittelemällämme aikavälillä.
| pimennys | ehto |
|---|---|
| osittainen auringonpimennys | |
| keskeinen auringonpimennys | |
| puolivarjopimennys | |
| osittainen kuunpimennys | |
| täydellinen kuunpimennys |
Vaihtoehtoisia tapoja määritellä ehdot
Varsinkin paperilla laskemisen aikakaudella muitakin nopeampia mutta joskus epätarkempia ehtoja on käytetty pimennyksien kriteereinä.
Kuvan 1.5 tilanteessa voitaisiin määrittää kriteerit uudenkuun hetkellä sekä Kuun korkeudelle pystysuunnassa (ekliptinen leveysaste) että Auringon etäisyydelle solmusta sivusuunnassa (jana SN).
Koska radan inklinaatiossa sekä kappaleiden puolikkaissa kulmaläpimitoissa ja on ajan myötä pientä vaihtelua, tällaiset rajat eivät kuitenkaan ole aivan tarkkoja, toisin kuin yllä olevat -rajat.
Näille suureille voi kuitenkin antaa rajoja, jotka kertovat, milloin pimennys on varma, ja milloin se on mahdollinen. Vanhempi painos Explanatory Supplementistä (1961) antaa rajat pystysuunnassa: Auringonpimennys on mahdollinen, kun ja varma, kun .
Espenak antaa rajat Auringon sivusuuntaiselle etäisyydelle auringonpimennyksille ( ja ) ja kuunpimennyksille ( ja ).
Nämä sivusuuntaiset etäisyydet ovat käteviä, jos halutaan merkitä alla esiteltävien pimennyskausien paikkoja kalenteriin.
Yhdistetään nyt näiden laskennat vuodelle 2039.
Koodi vuoden 2039 pimennysten etsimiseen
from numpy import arctan, cos, degrees
from skyfield import almanac
from skyfield.api import load
from skyfield.framelib import ecliptic_frame
R_EARTH = 6378.1366 # km, IAU equatorial radius
R_SUN = 696000.0
R_MOON = 0.2725076 * R_EARTH # Moon/Earth radius ratio, IAU
ts = load.timescale()
eph = load('de440s.bsp')
earth, sun, moon = eph['earth'], eph['sun'], eph['moon']
t0, t1 = ts.utc(2039, 1, 1), ts.utc(2040, 1, 1)
t, phase = almanac.find_discrete(t0, t1, almanac.moon_phases(eph))
def lonlat(body, ti):
lat, lon, _ = earth.at(ti).observe(body).apparent().frame_latlon(ecliptic_frame)
return lon.degrees, lat.degrees
def wrap(d):
return (d + 180) % 360 - 180
for ti, ph in zip(t, phase):
if ph not in (0, 2): # new and full moons only
continue
a, b = ts.tt_jd(ti.tt - 1 / 1440), ts.tt_jd(ti.tt + 1 / 1440)
ml_a, mb_a = lonlat(moon, a)
ml_b, mb_b = lonlat(moon, b)
sl_a, _ = lonlat(sun, a)
sl_b, _ = lonlat(sun, b)
beta = lonlat(moon, ti)[1]
lam = wrap(ml_b - ml_a) / wrap(sl_b - sl_a)
tan_I = (mb_b - mb_a) / wrap(ml_b - ml_a)
I_ = arctan(lam / (lam - 1) * tan_I)
sigma = abs(beta) * cos(I_)
e = earth.at(ti)
d_sun = e.observe(sun).apparent().distance().km
d_moon = e.observe(moon).apparent().distance().km
s_s = degrees(R_SUN / d_sun)
s_m = degrees(R_MOON / d_moon)
pi_m = degrees(R_EARTH / d_moon)
pi_s = degrees(R_EARTH / d_sun)
if ph == 0: # new moon: chapter 2's limits
partial = s_s + s_m + pi_m - pi_s
central = abs(s_s - s_m + pi_m - pi_s)
if sigma > partial:
verdict = '-'
elif sigma > central:
verdict = 'partial solar'
else:
verdict = 'total solar' if s_m > s_s else 'annular solar'
else: # full moon: chapter 3's limits
pi_1 = 0.998340 * pi_m
f_1 = 1.02 * (pi_1 + pi_s + s_s)
f_2 = 1.02 * (pi_1 + pi_s - s_s)
if sigma < f_2 - s_m:
verdict = 'total lunar'
elif sigma < f_2 + s_m:
verdict = 'partial lunar'
elif sigma < f_1 + s_m:
verdict = 'penumbral lunar'
else:
verdict = '-'
print(f"{ti.utc_strftime('%Y-%m-%d')} {verdict}") | päivä | tulos |
|---|---|
| 2039-01-10 | — |
| 2039-01-24 | — |
| 2039-02-09 | — |
| 2039-02-23 | — |
| 2039-03-10 | — |
| 2039-03-24 | — |
| 2039-04-09 | — |
| 2039-04-23 | — |
| 2039-05-08 | — |
| 2039-05-23 | — |
| 2039-06-06 | osittainen kuunpimennys |
| 2039-06-21 | rengasmainen auringonpimennys |
| 2039-07-06 | — |
| 2039-07-21 | — |
| 2039-08-04 | — |
| 2039-08-19 | — |
| 2039-09-02 | — |
| 2039-09-18 | — |
| 2039-10-02 | — |
| 2039-10-17 | — |
| 2039-10-31 | — |
| 2039-11-16 | — |
| 2039-11-30 | osittainen kuunpimennys |
| 2039-12-15 | täydellinen auringonpimennys |
| 2039-12-30 | — |
Kun uudet- ja täydetkuut listataan limittäin, paljastuu, että pimennykset esiintyvät jonkinlaisissa pareissa, tai yleisemmin ryhmissä, ja ryhmät jaksottuvat suunnilleen puolen vuoden välein. On kyse pimennyskausista, jotka sijoittuvat kalenterissa niille hetkille, kun Aurinko leikkaa Kuun radan laskevan tai nousevan solmun ekliptikaa pitkin.
Edellisen taulukon perusteella näiden leikkausten pitäisi tapahtua suunnilleen kesäkuussa ja joulukuussa. Tarkistetaan laskemalla, milloin Aurinko vaihtaa puolta Kuun ratatasoon verrattuna.
Koodi solmujen ohitushetkien laskemiseen
from numpy import cross
from skyfield import almanac
from skyfield.api import load
from skyfield.framelib import ecliptic_frame
ts = load.timescale()
eph = load('de440s.bsp')
earth, sun, moon = eph['earth'], eph['sun'], eph['moon']
def sun_south_of_orbit(t):
"""Is the Sun on the south side of the plane of the Moon's orbit?"""
r, v = (moon - earth).at(t).frame_xyz_and_velocity(ecliptic_frame)
h = cross(r.km, v.km_per_s, axis=0) # normal to the plane of the orbit
s = earth.at(t).observe(sun).apparent().frame_xyz(ecliptic_frame).km
return (s * h).sum(axis=0) < 0
sun_south_of_orbit.step_days = 5 # the Sun needs half a year between nodes
t, south = almanac.find_discrete(ts.utc(2039, 1, 1), ts.utc(2040, 1, 1),
sun_south_of_orbit)
for ti, s in zip(t, south):
# the Sun passes to the south side at the ascending node
print(f"{ti.utc_strftime('%Y-%m-%d %H:%M')} "
f"{'ascending' if s else 'descending'}") | päivä | solmu |
|---|---|
| 2039-06-13 03:32 | nouseva |
| 2039-12-05 06:34 | laskeva |
Katsotaan vielä miltä tilanne käytännössä näyttää.
Maan ja Kuun ratatasot vuonna 2039. Kappaleiden kokoja sekä Kuun radan sädettä ja kallistuskulmaa on kasvatettu reilusti havainnollisuuden vuoksi, mutta kaikki suuntakulmat vastaavat todellisuutta. Pimennysten suuntien väleissä näkyvät katkoviivat ovat suunnat, joissa Aurinko risteää Kuun ratatason kanssa.
Esitetään vuoden pimennykset kompaktimmin aikajanalla.
Vuoden 2039 uudet- ja täydetkuut sekä niiden aiheuttamat pimennykset aikajanalla. Aikajanan alle on lisäksi merkitty pimennyskausien leveys. Leveydet on määritetty laskemalla Auringon etäisyys solmupisteestä. Sisemmällä välillä pimennys on varma, ulommalla mahdollinen. Ylemmät janat ovat auringonpimennyksille, alemmat kuunpimennyksille.
Entä miltä tämä esitystapa näyttää useampana vuonna peräkkäin?
Pimennyskaudet 2020–2060, vuosi riviä kohden.
Tästä kuvasta havaitaan nyt useita mielenkiintoisia asioita. Koska Aurinko liikkuu tähtitaivaan edessä vastapäivään, mutta Kuun ratatason solmupisteet kääntyvät myötäpäivään, kuluu hieman alle vuosi (keskimäärin n. 347 päivää), ennen kuin Aurinko saavuttaa saman solmun uudestaan. Tästä syystä vastaava pimennyskausi tapahtuu keskimäärin n. 19 päivää aikaisemmin kuin edellisenä vuonna. Riippuen siitä, miten pimennyskausi sijoittuu vuodenvaihteeseen nähden, voi yhdelle kalenterivuodelle osua joko kaksi tai kolme pimennyskautta. Peräkkäiset pimennyskaudet tapahtuvat keskimäärin 173 päivän välein.
Yhden pimennyskauden aikana taas voi tapahtua joko 2 tai 3 pimennystä. Joka pimennyskaudella tapahtuu ainakin yksi auringonpimennys ja yksi kuunpimennys. Mahdollinen kolmas pimennys voi olla jompi kumpi, riippuen siitä, kummantyyppinen pimennys osui juuri kauden alkuun.
Lyhyet, pitkät, ja satunnaisemmat vaihtelut kappaleiden radoissa, sekä pimennysten kannalta melko mielivaltaiset kalenterivuosien rajat tekevät pimennysten tilastoinnista jokseenkin monimutkaista.
Tutkimalla pimennyskausia hyvin pitkällä aikavälillä voisi erilaisia mielenkiintoisia ja mielenkiinnottomia tilastoja generoida loputtomia määriä. Kymmenien sivujen mittaista listaa nippelitietoja ei jaksaisi lukea kukaan. Ryhdytään siihen siis vasta muutaman luvun kuluttua!
Tässä kuitenkin joitain tärkeimpiä tilastopoimintoja per kalenterivuosi:
- Pimennyksiä on vähintään 4 ja enintään 7
- Auringonpimennyksiä on vähintään 2 ja hyvin harvoin enintään 5
- Täydellisiä auringonpimennyksiä on enintään 2, mutta täydellisiä ja rengasmaisia yhteensä 3
- Noin kolmasosana vuosista ei ole täydellisiä auringonpimennyksiä
- Noin viidesosana vuosista Kuu ei pimene kuin puolivarjoon
4.1 Muita periodeja
Pimennyksiä tutkimalla voi löytää paljon muitakin kuuluisia ja vähemmänkin tunnettuja jaksoja. Kauan sitten, aikana ennen efemeridejä, näitä jaksoja käytettiinkin tulevien pimennysten ennustamiseen. Kuuluisin näistä jaksoista on Saros, joka toistuu noin 18 vuoden välein.
Saros ja muut vastaavat jaksot ansaitsevat kokonaan oman lukunsa, tai parikin. Ennen niiden käsittelyä on kuitenkin hyvä opetella modernia ennustamista vielä hieman konkreettisemmalta kannalta.
Tähän asti on käsitelty sitä, milloin jonkinlainen pimennys voi tapahtua jossakin päin maapalloa. Seuraavissa luvuissa aletaan laskea ihan toden teolla, miltä pimennys näyttää jossain tietyssä paikassa maapallolla, ja mihin tulisi matkustaa nähdäkseen pimennyksen esimerkiksi täydellisenä.