Luku 0

Johdanto

Täydellinen auringonpimennys on jotakuinkin hienointa, mitä ihminen voi silmillään nähdä ja kokea. Jokaisen tulisi huolehtia, että pääsee näkemään täydellisen auringonpimennyksen ainakin kerran elämässään. Tämä edellyttää täydellisyysvyöhykkeelle matkustamista, sillä paikallaan pysymällä täydellistä pimennystä joutuu odottamaan yleensä ihmisen elinikää pidempään. Suomessa seuraava täydellinen pimennys nähdään vuonna 2126.

Osittaisia auringonpimennyksiä ja kuunpimennyksiä pääsee näkemään useammin, myös kotiseudullaan pysyen. Nämä eivät ole kokemuksena yhtään mitään täydelliseen auringonpimennykseen verrattuna, mutta taivaan ilmiöistä kiinnostuneelle ne voivat silti olla mielenkiintoisia ja paikoitellen ihan hienojakin havaintokohteita.

Pimennysten ennustaminen on hyvin pitkälti ratkaistu ongelma. Tulevien pimennysten ajankohtia ja sijainteja on osattu ennustaa jo todella pitkään. Kauan sitten pimennyksiä on ennustettu ties millä savitauluilla, sittemmin erityisillä mekaanisilla koneilla, vähän myöhemmin laskutikuilla ja kilometrin mittaisilla paperiliuskoilla, ja lopulta tietenkin tietokoneilla.

Normaalille ihmiselle pimennysten ennustamisen ymmärtämisestä ei ole yhtään mitään hyötyä. Siispä tällä sivustolla käsitellään aihetta erittäin tarkasti!

Teksti on laadittu siten, ettei perusasioita pimennyksistä, tähtitieteestä tai matematiikasta ole avattu alusta asti. Pyrkimys on kuitenkin pitää sisältö sellaisena, että vähemmilläkin taustatiedoilla riittää mielenkiintoista selailtavaa, jos ei muuta niin ainakin hienoja kuvia ja animaatioita.

Myöskään kaikkia laskuja ei ole johdettu täysin alusta tai kaikkine välivaiheineen, ne löytyvät lähdemateriaaleista. Kaavoista näkyvillä ovat erityisesti ne, joita joku halukas tarvitsisi laskujen implementoimiseen itse, jotka ovat asian ymmärtämisen kannalta oleellisia, tai jotka ovat jotenkin muuten siistejä tai mielenkiintoisia.

Varsinaista taivaankappaleiden liikkeiden laskemista ei käsitellä tarkemmin. Oletuksena on, että Maan, Auringon ja Kuun keskinäiset paikat saadaan laskettua efemerideistä valmiilla työkaluilla, tässä tapauksessa Skyfieldin avulla.

Tärkeimpinä lähteinä on käytetty Explanatory Supplementia sekä Jean Meeuksen loistavia teoksia, ja tietysti myös Fred Espenakin elämäntyötä.